Runkokoon valinta
Polkupyörän valinnassa yhden tärkeimmistä ajomukavuuteen ja hallintaan liittyvistä tekijöistä muodostaa pyörän perusta eli runko. Käyttöturvallisuus alkaa oikein valitusta ja mitoitetusta rungosta.
Rungon mitat muotoutuvat käyttötarkoituksen mukaisesti. Maantiekäyttöön tarkoitetuissa pyörissä rungot ovat yleensä korkeampia kuin maastokäyttöön tarkoitetuissa malleissa. Samoin rungon ajettavuuteen vaikuttavat kulmat, istuinputki ja haarukka ovat erilaisia: urheilulliseen ajoon tarkoitetuissa pyörämalleissa runkokulmat ovat jyrkemmät kuin verkkaisempaan ajoon tarkoitetuissa malleissa.
Lähtökohta kaikkien Tunturi-runkojen mitoituksessa on suomalaisen pyöräilijän fysiologia. Tunturin runkomitoitus rakentuu kasvukäyrästön ja suomalaisen väestön keskiarvokokojen pohjalle: näistä valittu optimit runkokorkeusvaihtoehdot, ja perusrungoista jalostetaan edelleen miesten ja naisten runkomallistot.
Pyörän oikeaan mitoitukseen vaikuttavat eniten rungon pituus eli olemassa olevan tai kuvitellun yläputken mitta (TT =Top Tube) sekä rungon korkeus eli pystyputken mitoitus (CC=Center to Center / CT=Center to Top). Turvallisuuteen vaikuttaa eniten CC-mitta, joka sanelee rungon yläputken etäisyyden maasta. Pystyputken tulee olla korkeudella, jolla pyöräilijä pystyy seisomaan hajareisin pyörän päällä, molemmat jalat tukevasti maassa. CT-mitta on tärkeä siksi, että se määräytyy ajajan jalkojen pituuden mukaan ja siis yleensä määrää runkovalinnan niin naisten kuin miestenkin polkupyörässä. Yleisimmin runkokoko ilmoitetaan CT-mittana. Maastopyörien kohdalla on lisäksi hyvä pitää mielessä myös TT-mitta. Maastopyörien rungot ovat matalampia kuin muissa pyörätyypeissä, joten kasvava nuori saattaa hyvin ylettyä pyörän polkimille, mutta rungon pituus voi silti jäädä käyttöturvallisuuden kannalta liian suureksi.
Vanhalla ja hyväksi havaitulla haaramittasäännöllä (maantiepyörässä yläputken ja nivushaaran välissä 2-5 cm, maastopyörässä 5-8 cm) vältetään suurimmat kömmähdykset runkokoon valinnassa. Muista kuitenkin, että mitoitussäännöt perustuvat keskiarvolaskelmiin, eikä yksilöllisiä eroja runkojen valmistuksessa voi huomioida. Tarvittaessa ohjainkannattimien ja istuinkannattimien säädöillä sekä vaihdoilla voidaan räätälöidä runkoa paremmin sopivaksi.
Alla oleva taulukko kertoo runkojen mitoituksen eri pituisille pyöräilijöille (C-C mitta sentteinä):
| Runkokorkeus | Pyöräilijän pituus |
| 22 | 80 - 100 cm |
| 26 | 90 - 110 cm |
| 32 | 100 - 115 cm |
| 36 | 110 - 125 cm |
| 40 | 120 - 140 cm |
| 44 | 135 - 150 cm |
| 48 | 145 - 160 cm |
| 50 | 150 - 170 cm |
| 54 | 160 - 180 cm |
| 57 | 165 - 185 cm |
| 59 | 175 - 190 cm |
| 63 | 185 - |
Maastopyörien erityispiirteiden vuoksi rungon mitoitus poikkeaa yllämainitusta. Koska maastopyöräily sai alkunsa USAssa, runkomitat ilmoitetaan edelleen yleisesti tuumina (1 tuuma = 2,54 cm), lisäksi on syytä huomioida niin C-T kuin C-C mittakin.
| Runkokorkeus | C-T | C-C | Pyöräilijän pituus |
| 14" | 41 cm | 36 cm | 130 - 150 cm |
| 15,5" | 45 cm | 40 cm | 150 - 170 cm |
| 17,5" | 49 cm | 44 cm | 170 - 185 cm |
| 19" | 54 cm | 49 cm | 180 - 195 cm |
| 21" | 59 cm | 54 cm | 190 - |
Rengaskoko ei siis määrää runkokokoa tai pyörän sopivuutta käyttäjän pituuteen; ainoa määräävä tekijä on rungon koko.
